Tästä se siis alkaa ... En jaksa katsoa enää peilistä läskejäni ja siitä kuinka ruma olen.
En pidä itsestäni ja muutenkin masentaa. Tiedän että elämän tapani on todella epäterveelliset , mutta  joo eipä sitä tarvi mulle mainita. Itse valitsen tän tien kun mikään muu ei auta , joten valitukset sikseen.
Tällä hetkellä elämä on niin rankkaa. Kaverini ryöstelee, oon joutunu vaikeuksiin kaverini takia ja vielä asun sen kanssa. Lainailee mun tavaroita ilman lupaa ja muutenkin en enää uskalla edes viedä asuntoomme mitään tavaraani , koska pelkään että se ryöstää nekin.
Onneks tätä kestää vain vuoden tai enää noin puolivuotta.
Koulun käyntini on mennyt alamäkeä ja oon vihainen siitä itselleni. Olen alkanut juomaan huonon itsetuntoni takia ja siitä oon jo joutunut vaikeuksiin.
En ikinä ole ollu näin pahamainen kakara , mitä nyt olen. Masentaa ja itken usein iltaisin ihan vaan pahanolon takia. Kerroin opettajalle ja vanhemmille masennuksesta ja siihen ne vaan sanoi silloin että koita pärjätä . :( Tuntuu että eipä kukaa musta välitä tai välitä mitä mä tunnen. Oon monesti jo harkinnut itsemurhaa ja miettinyt kuolemaa.
Nyt aloitan siis laihdutuksen ja haluan pro-anaksi. Ihan sama mitä muut ajattelee. Elämä menee vain koko aijan tällähetkellä alamäkeä ja en tiedä mitä pitäis tehdä. :(
Eipä näitä tuskan huutoja ja kipuja kukaan muu huomaa kun mä itse.
Tuskin huomaa koskaan. Siltä musta vaan tuntuu!